Tommi Läntinen | OfficialPunainen graniitti

Sitten tuli Punainen graniitti 1997. Se on käsittämätöntä, miten pysty tekemään niin paljo duunii, että rundattiin edellistä levyä ihan sikana ja sit kuitenkin tehtiin studio-duuni. Virtaa oli tosi paljon! Muistan kuinka mä ajoin studioon, missä me tehtiin ja äänitettiin Punaista Graniittia. Mä ajoin Lahden-tietä ja siihen aikaan tuli lista YLE Mafialta. Mulla vanha levy (Maalla, Merellä ja Ilmassa -albumi) keikku vielä ihan hyvin listoilla. Se oli noussu taas uudestaan. Mä aattelin silloin, että eiks ne vois jo siirtyä tuohon uuteen hommaan? Jälkeenpäin sitä on vasta tajunnut, kuin mahtava juttu se oli, että on päässyt kokemaan.

Punainen Graniitti julkaistiin isoissa julkaisujuhlissa Ravintola Töölönlahdessa. Meitä oli varmaan siellä yks sata, satakakskyt ihmistä. Oli kaikkia toimittajia, lähipiiriä, bändiä ja muuta. Nimittäin samana päivänä, kun levy julkaistiin levy oli jo myynyt kultaa ennakkoon. Sain ensimmäisestä kahdesta soolosta platinaa (Maalla, merellä ja ilmassa ja Veijareita ja pyhimyksiä), joka on kyllä ihan mieletöntä! Nyt kun mä puhun siitä, mulle tulee ihan kummallinen olo, että on sitä kaikkea hienoo kokenut. Silloin oli niin sitä siinä ajassa kiinni, ettei sitä oikein tajunnutkaan.

Samoin kuin Emma-patsas tuli 1995: Vuoden mies -laulaja. On paljon vuoden mieslaulajia, jotka eivät saa sitä tunnustusta. Mut mä sain sen silloin. Pate Mustajärvi sano hienosti, että hän on aina vuoden mieslaulaja – Popeda on aina vuoden bändi, niin se on sanonut.

Mut ei näitä asioita tajunnut silloin sillä tavalla. Oli hetkessä niin paljon kiinni. Nyt kun aattelee taaksepäin, niin aivan huikeeta hommaa!

Olen onnellinen, joka aloittaa levyn, niin se oli ainoa biisi mitä mä en ollu laulanut. Eikä sitä oltu miksattu vielä siinä kohtaa, kun meidän Ilmari syntyi 1997 huhtikuun toinen päivä. Mä säästin kaikki, et kun kaikki on mennyt hyvin, niin mä laulan sen sit kun mennään miksaamaan. Mä lähdin kotoo pois ja sit mä pyörsin ovelta takaisin. Otin kasettinauhurin ja C-kasetin ja menin sen pienen vauvan luo ja tallensin vauvaäänet nauhalle. Vein nauhan studiolle ja sanoin, että nämä tulee biisin alkuun. Se on meidän Ilmari, joka siinä sanoo joo. Sit mä lauloin siihen. Täytyy sanoa, että onnellinen mies lauloi tuon biisin.

Sitten oli Rööperin kuu, tietysti. Oma historiansa, huikea! Ei mahtunut Boycottin levylle…ei ollut kai riittävän hyvä sitten? Mut sit tuli Heikki Salon hieno teksti, ja loppu on kyllä historiaa. Ja iso hitti.

Ja Aika on hiekkaa, oli kans kauhee hitti. Muistan kuinka Radio Mafia vaihto lennosta vaan Rööperin kuun, jota ne oli soittanut helvetisti, tähän biisiin. Ne vaan vaihto soittolistaa ja homma jatku. Kunnes sit jossakin kohtaa aika vähän meni eteenpäin, yks levy-yhtiön tyyppi retosteli silleen, et kaikki soittaa Tommi Läntistä – eihän me saatana voida soittaa Tommi Läntistä kun kaikki muutkin soittaa!

Silloinhan se muutenkin pirstaloituminen alkoi radiossa, ei se siitä ole kiinni. Mut…ISO LEVY!

Punainen graniitti on Tommi Läntisen kolmas albumi. Se julkaistiin vuonna 1997.